tiistai 23. elokuuta 2016

Kun perheessä on koiravanhus

Kun perheeseen kuuluu koiravanhus; on turha aina odottaa iloisia tervehdyksiä kotiin tullessa.






Uni on sen verran sikeää ja kuulokin heikentynyt, ettei sitä enää jokaiseen kolahdukseen reagoida.



Koiravanhus on myös jatkuvasti sitä mieltä, että on herkkupalan aika ja osoittaa sen vaativalla tuijotuksella.



Lenkit ovat lyhentyneet ja matka taittuu välillä melko verkkaiseen tahtiin. Onneksi on usein pari koirakamua mukana lenkkeilemässä.



Välillä lähes sokea vanhus kuitenkin yllättää ja jaksaa leikkiä pitkäänkin palloleikkejä.



Ja myös piilosilla oloa verhon takana :)



Kunnes tulee taas aika ottaa vähän rennommin. Näin kuluvat päivät meidän rakkaalla, kohta 14-vuotiaalla Viivillä.







 Mukavaa tiistaita kaikille!

11 kommenttia:

  1. Voikun kiva postaus!
    Ihana Viivi!❤️
    Mukavaa tiistaita!

    VastaaPoista
  2. Voi toista, kovasti koittaa olla asialla. Viivi saa viettää mukavan eläkeiän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Kyllä mummeli välillä yllättääkin ja onhan se niin rakas!

      Poista
  3. Koiravanhukset ovat niin ihania ❤️. Lapsena ollessani naapurissa asui vanhempi rouva, jolla oli Pörri-niminen pieni valkoinen villakoira. Olin aivan rakastunut Pörriin. Saatoin odottaa ulkona pitkään, että pääsin sitä rapsuttelemaan :). Teidän Viivi on tosi suloinen! Ihastuin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana muisto! Kyllähän tallainen pieni valkoinen koira herättää ihastusta varsinkin pikkutyttöjen keskuudessa lenkillä ollessamme. Usein Viivi saakin ylimääräisiä rapsutuksia ulkona liikkuessaan.

      Poista
  4. Voi ihana♥ Viivi on sitten kaksikertaa Niilon ikäinen. Niilohan täytti kesäkuussa seitsämän vuotta♥

    VastaaPoista
  5. Viivi-vanhus on niin suloinen! Vaikka ikää on, näyttää pallo vielä pysyvän hampaissa : )
    Sulolta terveisiä ja minulta rapsutuksia Viiville.

    VastaaPoista
  6. Voi toista :) Mukavia syyspäiviä mummelille! :)

    VastaaPoista