Hauska oli taannoin katsella erästä leipomisohjelmaa, jossa tuomarit arvostelivat karjalanpiirakoita. Meillä piirakat ovat aina olleet ohutkuorisia ja siroja malliltaan.
Hyvä ohje taikinan tekoon löytyy tästä Viipurin mummon keittokirjasta. Äitini tosin tekee taikinan sormituntumalla, sen kummemmin ei jauhoja mittailtu. Minäkin pääsin upottamaan käteni taikinaan ja pulikkaa heiluttamaan.
Lopputuloksena syntyi kuin syntyikin kauniita piirakoita. Näitä herkkuja ei kuitenkaan syöty uunituoreena, vaan piirakat annetaan pehmentyä voitelun jälkeen tovi voipaperin ja leivinliinan alla.
Onnistuneesta leivontatuokiosta innostuneena, aion tehdä näitä kyllä lähiaikoina uudelleenkin. Haaveena on saada leivontaseuraksi oma tyttäreni, näin perinne taas jatkaa kulkuaan meidän suvussa.
Olisi kiva kuulla, onko lukijoissa muita jotka vaalivat tiettyjen perinteiden jatkumista suvussaan? Leppoisaa viikonlopun alkua tällä kertaa täältä Pohjanmaalta.
Ihana leivontahetki teillä äidin kanssa!Itseleivotut piirakat on niin hyviä! Joskus nuorempana tein pari kertaa niitä, mutten enää vuosiin.
VastaaPoistaEipä ole kummempia perinteitä tyttärille tullut jätettyä, mutta kuin että molemmat kyllä pitävät leipomisesta!
Kivaa viikonloppua!
Yhteinen piirakantekohetki jää rakkaisiin muistoihin varmasti meille kummallekin. Harmi että asutaan kaukana vanhemmistani. Onneksi äiti jaksoi vielä tämän taidon minulle opettaa ihan kädestäpitäen.
PoistaKauniita teidän piirakkanne! Ja tuoksuvat niin hyviltä :) (ihan tuli vastaleivotun piirakan tuoksumuisto, kun katselin kuvia Ü)
VastaaPoistaLapsena oma osuuteni piirakan paistossa oli tuo voisulalla voiteleminen. Vanhempana pääsin jo rypyttämäänkin. Me aloitetaan rypytys keskeltä. Joka lauantai äiti leipoi isot kasat piirakoita, isoja vielä (kuusi perheenjäsentä joista kaksi teinipoikaa, hyvä jos sata kappaletta riitti). Nyt kun harvakseltaan pääsee käymään, lähes joka kerta on piirakoita tarjolla. Leivinuunissa paistetut ovat niin makoisia, että en ole koskaan sähköuunissa itse yrittänyt tehdä. Ehkä sitten, kun äidin piirakoilla ei pääse enää herkuttelemaan.
Mukavaa viikonloppua!
Meillä isän homma on ollut uunin vahtiminen ja piirakoiden voitelu. Enää harvakseltaan jaksavat vanhempani piiraita tehdä.
PoistaOi miten herkullisen näköisiä piirakoita! Ihania tuollaiset yhteiset leipomushetket ja toivotaan että saat tosiaan jatkaa sitä perinnettä tyttäresi kanssa♥ Minusta on ihana aina välillä kuulla kun omat lapset sanoo.."sitten kun minulla on lapsia.." aikovat tehdä samoja asioita joita heidän kanssa on tehty:) Rauhaisaa pyhäinpäivä viikonloppua♥
VastaaPoistaTällaiset hetket ovat kyllä kullan arvoisia! Muuten päiväni täällä ovat menneet vanhempiani autellessa pikkuaskareissa. Tänään alkaa kotimatka.
PoistaHerkullisen näköisiä piirakoita! (: Tämä homma on itseltänikin kokeilematta, suvussa kun ei karjalaisia ole, niin ei oo ollu piirakoitakaan. Mutta hyvää ruokaa ja leipomuksia noin muuten kyllä. Itse en kylläkään jauhopeukaloa ole perinyt, vaan pikemminkin sen suvun sukkamaakarin roolin. :)
VastaaPoistaKyllähän sekin taito on hyvä hallita :)
PoistaMinä osaan piirakan teon, mutta liian harvoin niitä tulee tehtyä. Ostin joskus pastakoneen, jolla kuoren teko on helpompaa. Äitini on Karjalasta ja piirakat ovat kuuluneet myös lapsuuteeni.
VastaaPoistaHelposti han siinä käy niin, ettei viitsi itse tehdä. Kaikkea kun nykyisin voi ostaa valmiina.
PoistaVoi, mitä herkkuja! Ihana perinne - meillä vahvimpana siirtyy lapsille varmaankin jouluisen piparitalon valmistaminen<3
VastaaPoistaPiparitalon rakennushommat on myös kiva perinne jatkettavaksi!
PoistaVoi miten kaunis kuva leipureista! Äitini on karjalasta ja mummoni oli kova piirakan ja sultsinoiden paistaja. Minun äiti on niitä joskus tehnyt, mutta minä en ikinä. Tästä teidän kimppaleivonnasta innostuneena, pyydänkin tytärtäni, heti kun yhteistä aikaa löytyy leipoman kanssani. Hän on karjalanpiirakoita tehnyt aiemmin opiskelukavereiden kanssa. Kiitos ideasta!
VastaaPoistaKyllähän nämä itsetehdyt piiraat ovat niin paljon parempia kuin kaupan. Miten sitä onkin niin saamaton välillä, ettei näitä olla enemmin yhdessä äidin kanssa tehty. Muistossa minulla on kultaisena se, kun nälkäisenä koulupäivän jälkeen tuli kotiin ja siellä oli mummon tekemiä piirakoita ja pyöröjä valmiina. Ai että, kylläpä ne maistuivatkin niin hyviltä.
PoistaLeivon itse joskus karjalapiirakoita. Useammin leivon ruisleipää, jonka taikinan teen isäni valmistamassa puukorvossa. Leipäkorvo ja sen seinämissä oleva juuri ovat peräisin sota-ajalta. Uudempi perinne minulla ja siskollani ovat ranskalaiset vohvelit, joita leivomme vain suvun juhliin. Ne ovat aika suuritöisiä, mutta maku palkitsee vaivannäön. Viimeksi leivoin niitä elokuussa tyttäreni häihin.
VastaaPoistaOoh, ranskalaiset vohvelit kuulostavat jo nimenä niin herkullisilta!
PoistaNam!
VastaaPoistaItsetehdyt karjalanpiirakat on niin hyviä.
En olekkaan pitkään aikaan niitä tehnyt.
Karjalanpiirakat on parasta mitä tiedän, ainakin tuollaiset itse tehdyt! Leipominen on mukavaa yhdessä tekemistä:)
VastaaPoistaKotitekoiset karjalanpiirakat ovat superherkkua. Meidän suvussa niitä ei ole leivottu, mutta ystäväni tekee niitä ajoittain. Pitäisi varmaan opetella itsekin tekemään piirakoita.
VastaaPoistaMeillä kulkee suvussa mummon serenakakku-resepti (ovat oikeasti pikkuleipiä vaikka nimi viittaa kuivakakkuun). Mummo teki aina jouluksi niitä, nyt setäni urakoi serenakakkuja mummon jälkeläisille joululahjaksi. Esikoiseni on vaatinut reseptiä itselleen siinä vaiheessa, kun setä ei enää jaksa leipoa. Olemme kyllä vähän vitsailleet siitä, että saadakseen repseptin pojan pitäisi ottaa minun sukunimeni ;)
Enpä ole koskaan serenakakuista kuullutkaan! Ihanaa kun poikasi on innostunut jatkamaan perinnettä.
Poista