perjantai 3. marraskuuta 2017

Piirakan tekoa opettelemassa

Tälle vierailulleni kotipuolessa saatiin mahdutettua myös uuden taidon opettelua. Pitkään on ollut aikomus karjalanpiirakoita yhdessä äidin kanssa tehdä, tänään ryhdyttiin sitten aamusta puuhaan. Meillä karjalanpiirakat lapsuudessani teki mummoni ja mummon kuoltua sitten äitini. Karjalaiset sukujuuret linkittävät nämä herkut kiinteästi meidän arkeen.



Hauska oli taannoin katsella erästä leipomisohjelmaa, jossa tuomarit arvostelivat karjalanpiirakoita. Meillä piirakat ovat aina olleet ohutkuorisia ja siroja malliltaan.






Hyvä ohje taikinan tekoon löytyy tästä Viipurin mummon keittokirjasta. Äitini tosin tekee taikinan sormituntumalla, sen kummemmin ei jauhoja mittailtu. Minäkin pääsin upottamaan käteni taikinaan ja pulikkaa heiluttamaan.



Lopputuloksena syntyi kuin syntyikin kauniita piirakoita. Näitä herkkuja ei kuitenkaan syöty uunituoreena, vaan piirakat annetaan pehmentyä voitelun jälkeen tovi voipaperin ja leivinliinan alla.



Onnistuneesta leivontatuokiosta innostuneena, aion tehdä näitä kyllä lähiaikoina uudelleenkin. Haaveena on saada leivontaseuraksi oma tyttäreni, näin perinne taas jatkaa kulkuaan meidän suvussa.



Olisi kiva kuulla, onko lukijoissa muita jotka vaalivat tiettyjen perinteiden jatkumista suvussaan? Leppoisaa viikonlopun alkua tällä kertaa täältä Pohjanmaalta.

20 kommenttia:

  1. Ihana leivontahetki teillä äidin kanssa!Itseleivotut piirakat on niin hyviä! Joskus nuorempana tein pari kertaa niitä, mutten enää vuosiin.
    Eipä ole kummempia perinteitä tyttärille tullut jätettyä, mutta kuin että molemmat kyllä pitävät leipomisesta!
    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteinen piirakantekohetki jää rakkaisiin muistoihin varmasti meille kummallekin. Harmi että asutaan kaukana vanhemmistani. Onneksi äiti jaksoi vielä tämän taidon minulle opettaa ihan kädestäpitäen.

      Poista
  2. Kauniita teidän piirakkanne! Ja tuoksuvat niin hyviltä :) (ihan tuli vastaleivotun piirakan tuoksumuisto, kun katselin kuvia Ü)
    Lapsena oma osuuteni piirakan paistossa oli tuo voisulalla voiteleminen. Vanhempana pääsin jo rypyttämäänkin. Me aloitetaan rypytys keskeltä. Joka lauantai äiti leipoi isot kasat piirakoita, isoja vielä (kuusi perheenjäsentä joista kaksi teinipoikaa, hyvä jos sata kappaletta riitti). Nyt kun harvakseltaan pääsee käymään, lähes joka kerta on piirakoita tarjolla. Leivinuunissa paistetut ovat niin makoisia, että en ole koskaan sähköuunissa itse yrittänyt tehdä. Ehkä sitten, kun äidin piirakoilla ei pääse enää herkuttelemaan.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä isän homma on ollut uunin vahtiminen ja piirakoiden voitelu. Enää harvakseltaan jaksavat vanhempani piiraita tehdä.

      Poista
  3. Oi miten herkullisen näköisiä piirakoita! Ihania tuollaiset yhteiset leipomushetket ja toivotaan että saat tosiaan jatkaa sitä perinnettä tyttäresi kanssa♥ Minusta on ihana aina välillä kuulla kun omat lapset sanoo.."sitten kun minulla on lapsia.." aikovat tehdä samoja asioita joita heidän kanssa on tehty:) Rauhaisaa pyhäinpäivä viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset hetket ovat kyllä kullan arvoisia! Muuten päiväni täällä ovat menneet vanhempiani autellessa pikkuaskareissa. Tänään alkaa kotimatka.

      Poista
  4. Herkullisen näköisiä piirakoita! (: Tämä homma on itseltänikin kokeilematta, suvussa kun ei karjalaisia ole, niin ei oo ollu piirakoitakaan. Mutta hyvää ruokaa ja leipomuksia noin muuten kyllä. Itse en kylläkään jauhopeukaloa ole perinyt, vaan pikemminkin sen suvun sukkamaakarin roolin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sekin taito on hyvä hallita :)

      Poista
  5. Minä osaan piirakan teon, mutta liian harvoin niitä tulee tehtyä. Ostin joskus pastakoneen, jolla kuoren teko on helpompaa. Äitini on Karjalasta ja piirakat ovat kuuluneet myös lapsuuteeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti han siinä käy niin, ettei viitsi itse tehdä. Kaikkea kun nykyisin voi ostaa valmiina.

      Poista
  6. Voi, mitä herkkuja! Ihana perinne - meillä vahvimpana siirtyy lapsille varmaankin jouluisen piparitalon valmistaminen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piparitalon rakennushommat on myös kiva perinne jatkettavaksi!

      Poista
  7. Voi miten kaunis kuva leipureista! Äitini on karjalasta ja mummoni oli kova piirakan ja sultsinoiden paistaja. Minun äiti on niitä joskus tehnyt, mutta minä en ikinä. Tästä teidän kimppaleivonnasta innostuneena, pyydänkin tytärtäni, heti kun yhteistä aikaa löytyy leipoman kanssani. Hän on karjalanpiirakoita tehnyt aiemmin opiskelukavereiden kanssa. Kiitos ideasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nämä itsetehdyt piiraat ovat niin paljon parempia kuin kaupan. Miten sitä onkin niin saamaton välillä, ettei näitä olla enemmin yhdessä äidin kanssa tehty. Muistossa minulla on kultaisena se, kun nälkäisenä koulupäivän jälkeen tuli kotiin ja siellä oli mummon tekemiä piirakoita ja pyöröjä valmiina. Ai että, kylläpä ne maistuivatkin niin hyviltä.

      Poista
  8. Leivon itse joskus karjalapiirakoita. Useammin leivon ruisleipää, jonka taikinan teen isäni valmistamassa puukorvossa. Leipäkorvo ja sen seinämissä oleva juuri ovat peräisin sota-ajalta. Uudempi perinne minulla ja siskollani ovat ranskalaiset vohvelit, joita leivomme vain suvun juhliin. Ne ovat aika suuritöisiä, mutta maku palkitsee vaivannäön. Viimeksi leivoin niitä elokuussa tyttäreni häihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, ranskalaiset vohvelit kuulostavat jo nimenä niin herkullisilta!

      Poista
  9. Nam!
    Itsetehdyt karjalanpiirakat on niin hyviä.
    En olekkaan pitkään aikaan niitä tehnyt.

    VastaaPoista
  10. Karjalanpiirakat on parasta mitä tiedän, ainakin tuollaiset itse tehdyt! Leipominen on mukavaa yhdessä tekemistä:)

    VastaaPoista
  11. Kotitekoiset karjalanpiirakat ovat superherkkua. Meidän suvussa niitä ei ole leivottu, mutta ystäväni tekee niitä ajoittain. Pitäisi varmaan opetella itsekin tekemään piirakoita.

    Meillä kulkee suvussa mummon serenakakku-resepti (ovat oikeasti pikkuleipiä vaikka nimi viittaa kuivakakkuun). Mummo teki aina jouluksi niitä, nyt setäni urakoi serenakakkuja mummon jälkeläisille joululahjaksi. Esikoiseni on vaatinut reseptiä itselleen siinä vaiheessa, kun setä ei enää jaksa leipoa. Olemme kyllä vähän vitsailleet siitä, että saadakseen repseptin pojan pitäisi ottaa minun sukunimeni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole koskaan serenakakuista kuullutkaan! Ihanaa kun poikasi on innostunut jatkamaan perinnettä.

      Poista