Jos jonkin taidon olen päättänyt opetella en helposti luovuta ennen sen oppimista. Yksi tällainen on kehyskukkaroiden teko. Useita tekeleitä on kesänaikana viskattu roskikseen ja taas käyty Sinellistä uusia metallikehyksiä hakemassa. Eilen vihdoin ja viimein olin tyytyväinen lopputulokseen. Kaksi valmista kehyskukkaroa ilman lommoja ja liimatahroja, jipii!
Ulkona paistaa ihanasti aurinko. Ikäväkseni huomasin, että se myös paljastaa sen, kuinka pölyistä meillä on. Viivikin on levitellyt lelunsa pitkin huushollia. Jostain kumman syystä se ei ole oppinut keräämään lelujaan takaisin koriin. Täytyy kai sitten seuraavaksi tarttua imuriin ja pölyrättiin!
Mukavaa torstai-iltaa kaikille :)
En ole koskaan kokeillut kehyskukkaron tekoa juurikaan sen vuoksi, että olen ajatellut sen vaikeaksi. Nuo kukkarosi näyttävät hyviltä!
VastaaPoistaKun kotoa joskus löytyy pölyisiä pintoja, se kertoo vain siitä, että on muutakin elämää kuin siivoaminen.
Pirtsakat pussukat tuli kukkaroista. En ole koskaan kokeillut tehdä niitä, aina vaan ihaillut. Joululahjaksihan tuommoset olisi kivoja :)
VastaaPoistaOnneksi olkoon! Tosi kiva juttu että kukkarot onnistuivat! Kuulostaa tutulta..periksi ei anneta ♥
VastaaPoistaSiis wau! Tosi hienot tuli! Herkullisen värisetkin vielä ;)
VastaaPoistaNuo ovat kuin kaupasta! Tai vielä siistimmät ;-D
VastaaPoistaUpeat, taidolla ja tunteella valmistetut kehyspussukat! Kangaskin on osunut niinnappiin kehyksen muodon ja sirouden kanssa. Ihania!
VastaaPoistaLämpimin syysterkuin
Minnamarika
Pussukat ovat kyllä nätit ja hienoa että olet niihin itsekkin tyytyväinen :)Teillä on ihana koira,niin suloisen näköinen :)
VastaaPoistaTiedätkös, minun on jo pitkään pitänyt kokeilla noiden pussukoiden tekemistä.. Täytynee oikein kirjoittaa ylös, josko se muistuisi mieleen seuraavan kerran kun näen noita kripoja (metallikehkysiä siis).. Onko antaa vinkkiä miten tekeminen onnistuu?
VastaaPoista