maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kuin ennenvanhaan

Kaappeja siivotessa käteeni osui laatikko, minkä sisältä paljastui aiemmin äidiltäni saamat aarteet;
mummon vanha esiliina ja reseptivihko. Nämä tavarat ovat minulle todella tärkeitä ja tuovat paljon muistoja mieleen mummostani ja hänen herkullisista leipomuksistaan.



Reseptivihossa on paljon käsinkirjoitettuja ohjeita, mutta mukaan mahtuu myös lehdistä leikattuja hyviksi todettuja reseptejä. Onpa kanteen liimattu lehden sivu, jossa kirjoitetaan esiliinan käytön tärkeydestä.



Ennen esiliinaa käytettiinkin ahkerammin, kuin nykypäivänä. Se saattoi koristaa emännän asua koko päivän. Mummon esiliina on sen verran kulunut, ettei kestä enää käyttöä. Itse käytän muutenkin esiliinaa harvakseltaan, vaikka monesti sen tarpeellisuuden huomaa vasta jälkikäteen :)



Eilen ei valmistunut reseptivihon ohjeilla mitään, vaan leivoin pitkästä aikaa ihan peruspullaa.
Mielessä kuitenkin kävi, että olisi kiva kokeilla näitä vanhoja reseptejä lähiaikoina.



                                                Mukavaa viikonalkua kaikille!

19 kommenttia:

  1. Tuttuja ovat, muistan esiliinan mummon yllä. Voi tuota kaunista käsialalaa, tämän päivän kaunokirjoituksesta ei voi sanoa samaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä koukerot tuovat paljon muistoja mieleen.

      Poista
  2. Tuollaisia aarteita on mukava säilyttää ja aika ajoin niitä katselemalla muistella :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että äitini on näitä säästellyt meille nuoremmille sukupolville. Mielenkiintoisia reseptejä ja elämänohjeita kirjanen sisältää.

      Poista
  3. Ihanat aarteet, miulla on mummoni ompelema esiliina jota säilytän suurena aarteena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Esiliinalla oli ennen niin paljon suurempi merkitys kuin nykyisin :)

      Poista
  4. ♥oi ihanuus! Nam, pulla näyttää niin hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uunituore lämmin pulla on kyllä paras!

      Poista
  5. Varmasti tärkeä reseptivihko monipuolisine ohjeineen. Minä olen hieman tohelo, joten esiliinaa ilman en tee mitään ruokia tai leipomuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Likaantuneista vaatteista usein huomaan itsekin että esiliinaa olisi pitänyt käyttää :)

      Poista
  6. Ihana mummon "perintö"! Tunnearvo tuommoisilla aarteilla on korvaamaton. Ja ihan varmaan tuon kirjasen ohjeilla maistuu pullakin erityisen hyvälle, toskakusta puhumattakaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vihkosessa sitä riittää ihmettelemistä nuoremmilla sukupolvilla sitten joskus.

      Poista
  7. Kaunis esiliina, minun mummollani on ollut lähes samanlainen, muistan sen, tosin ei taida tallessa olla!
    Ja nuo vanhat reseptit, ne ovat ihania, niitä on kiva aina kokeilla. Tuore pulla, onko sen voittanutta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pullat eivät olleet kovinkaan kauniita mutta hyviä kyllä :)

      Poista
  8. Kallisarvoisia aarteita tuollaiset, ihanaa, että on tallessa :)

    VastaaPoista
  9. Kylläpä sinulla nyt on aarteet. Omalla yli 20 vuotta sitten edesmenneellä mammallani oli vastaavanlaisia esiliinoja, joita aina ihailin. Pitääpä kysyä omalta äidiltäni voisinko saada yhden ikiomaksi tai edes lainaan, jotta voisin ommella itselleni samanlaisen. Ihan tuli mammaa kova ikävä.

    VastaaPoista
  10. Ihana essu ja reseptiaarre. Kirppiksiltä olen joskus löytänyt samasta kankaasta tehdyn essun, ei kyllä noin kaunis kuin mummusi tekemä. Noita ruutukankaitakin joskus löysin mutta odottavat vielä essuksi pääsyä.

    VastaaPoista